Band of Weeds, jonka muodostavat Olli Aarni, Lauri Ainala, Kalle Hamm ja Hermanni Keko, tekevät äänitaidetta käyttäen pääasiallisena lähteenään kasveja. He muuntavat kasvien sähkönjohtavuuden vaihteluja ihmiskorvin kuultaviksi ääniksi, joita he käyttävät teoksissaan. Band of Weedsin tuotantoa on esitetty näyttelyissä ja he myös keikkailevat yhdessä. 

Puiden itku on Band of Weedsin nelikanavainen ääniteos, joka pohjaa Kalevalan "Koivun itku" -runoon. Väinämöinen kuuntelee koivun valitusta siitä, miten ihmiset kohtelevat sitä kaltoin.
 
Koivu taiten vastaeli, itse virkki puu vihanta:
 "Niinpä muutamat sanovi, moniahat arvelevi
 elävän minun ilossa, riemussa remuelevan:
 minä hoikka huolissani, ikävissäni iloitsen,
 panen pakkopäivissäni, murehissa murmattelen. 
"Useinpa minun utuisen, use'in, utuisen raukan,
 lapset kerkeän keväimen luokseni lähenteleikse,
 veitsin viisin viiltelevät halki mahlaisen mahani.
 Paimenet pahat kesällä vievät vyöni valkeaisen,
 ken lipiksi, ken tupeksi, kenpä marjatuohiseksi… 
 
 Runon lopussa Väinämöinen kaataa koivun ja tekee siitä itselleen uuden kanteleen.
 
…Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta
 käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin,
 jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli,
 kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. 
Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi:
 vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti,
 kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti,
 petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla. 
 
"Koivun itku" on Elias Lönnrotin itsensä kirjoittama runo, joita Kalevalassa on noin kolme prosenttia. Lönnrot toimitti 1852–1853 Oulun Wiikko-Sanomia ja ilmaisi kirjoittamissaan artikkeleissa henkilökohtaisen mielipiteensä siitä, miten aikalaiset tuolloin kohtelivat Suomen metsiä ja niiden puita.
 
Hänen mukaansa suomalaiset ovat metsän vihollisia, koska nuoret pojat huvittelivat iskemällä kirveillään puihin jälkiä. Työmiehet, matkalaiset ja paimenet aiheuttavat huolimattomuudellaan metsäpaloja. Tarvepuita revitään niin, että puiden latvat jäävät mätänemään tukahduttaen puun kasvun.
           
Puiden itku on moderni versio "Koivun itkusta". Toisin kuin Lönnrotin runossa, jossa Väinämöinen päättää kaataa koivun tehdäkseen siitä kanteleen, Puiden itkussa puuta ei tarvitse kaataa, jotta siitä voisi tehdä soittimen. Käyttämällä nykyteknologiaa puun reaktioita voidaan mitata ja saatu data voidaan muuttaa ihmiskorvan kuultaviksi ääniksi. 
 
Puiden itku hyödyntää Hyytiälän metsäaseman SMEAR II -tutkimusmetsän mittaustuloksia ajanjaksolta, jolloin 60-vuotiaassa* talousmetsässä tehtiin harvennushakkuu. Teoksessa on käytetty seurantadataa pystyyn jätettyjen puiden stressireaktioista ja VOC-partikkelien** erittymisestä ennen ja jälkeen harvennuksen. Teoksessa on käytetty myös sonifikaatioita alueen puissa virtaavien nesteiden sähkönjohtavuuden muutoksista sekä pohjantikan puun rungon pärryytystä.
 
Lopullinen teos muodostuu tietokoneohjelmasta, joka tuottaa jatkuvasti muuntuvaa äänimaisemaa algoritmin käyttöön annetusta datasta. Ääniteokselle on pystytetty kuuntelupaikka metsäaseman satavuotiaan Pilvilinna-hirsitalon takana olevaan harvennettuun metsään.

Äänitykset: Olli Aarni, Kalle Hamm
Mittaus- ja seurantadata: SMEAR II asema, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskus
Äänien jälkituotanto: Olli Aarni, Lauri Ainala, Hermanni Keko
Ääniteoksen ohjelmointi: Hermanni Keko
Sähkötyöt: Heikki Laakso
Kaiuttimien kiinnikkeet: Juha Laine
Hirsisokkelin veistäminen ja rakennus: Andrei Baharev
Koivupölkyt: Tapio Taipale

Kiitos:
Anna Lintunen
Sini Kosonen
Koneen Säätiö
_______________

* Mittaukset tehtiin vuosina 2021
** VOC tulee sanoista Volatile Organic Compounds

Koko runon voi lukea täältä: http://runeberg.org/kalevala/44.html