Taiteilijoita Hyytiälän asemalla

Hyytiälän metsäaseman tutkimus on kiinnostanut nykytaiteilijoita jo ennen varsinaisen residenssitoiminnan alkua.
Moninainen tutkimus, ympäröivä maasto, tutkimusvälineistö ja asemalla vierailevat tutkijattakaavat inspiroivan työilmapiirin keskellä metsää.

Terike Haapoja aloitti vuonna 2007 projektin, jossa hän tutkii hiilen kiertoa ja siihen liittyvää luonnontieteellistä tutkimusta ja ajattelua. Vuoropuhelut tutkijoiden kanssa ja vierailu Hyytiälän metsäasemalle johtivat kahteen taideteokseen nimeltään Inhale-Exhale ja Dialogue, jotka vuonna 2012 esitettiin Venetsian Biennaalissa. Terike Haapoja on myös ollut taiteilijana mukana työryhmässä, joka kehitti hiilipuu.fi-sivuston. 

Mari Keski-Korsu valittiin vuonna 2012 osaksi Biotaiteen Seuran ja HENVI – Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikön yhteistyöprojektia, jonka puitteissa toteutetut taideteokset esitettiin Prima Materia -näyttelynä Helsingissä. Keski-Korsun Albedo Dreams -projekti on sittemmin jatkunut ympäri Eurooppaa ja sen puitteissa on järjestetty erilaisia työpajoja, interventioita ja näyttelyitä.

Saksalainen mediataiteilija Agnes Meyer-Brandis aloitti työskentelyn Hyytiälän asemalla Ilmastopyörre-residenssissä vuonna 2013. Lisätietoja residenssistä täällä: http://climatewhirl.fi/taiteilijaresidenssi.

Terike Haapoja

Terike Haapoja on suomalainen kuvataiteilija. Hän edusti vuonna 2012 Suomea Venetsian Biennaalissa Italiassa, jossa hänen näyttelynsä Closed Circuit – Open Duration esitettiin Pohjoismaisessa Paviljongissa. Haapojan vierailut Hyytiälän SMEAR II- tutkimusasemalle innoittivat kahteen teokseen, Inhale-Exhale ja Dialogue -töihin, jotka olivat esillä myös Venetsiassa.

Haapoja kirjoittaa vierailustaan Hyytiälässä näin:

Kahdenkymmenen metrin korkeudessa maisema aukeaa. Männynrunkojen tiheän pylväikön jälkeen joka puolella kumpuilee äkkiä vihreiden latvusten meri, jota vain siellä täällä halkoo hakkuuaukea tai aavistus tiestä. Tuulen voimakkuus mittatornin huipulla yllättää.

Helsingin yliopiston tutkimusteknikko Toivo Pohja kiikkuu tornin kylkeen asennetun fenologiakameran ohjaimissa ja odottaa minulta ohjeita. Täällä Hyytiälän kenttätutkimusaseman mittatornissa oleva kamera on osa kansainvälistä IMECC -verkostoa, jonka kamerat kuvaavat eri puolilla maailmaa sijaitsevien tutkimusmetsien puita kolmen kuvan päivävauhtia. Kuvissa havainnollistuu latvusten väri ja kasvunopeus, jotka voidaan tarvittaessa yhdistää mittaamalla saatuun tietoon metsien aineenvaihdunnasta.

Kamera on melkeinpä kuriositeetti tutkimusaseman ja siellä toimivien huippututkimushankkeiden valtavassa laitearsenaalissa, mutta minulle se merkitsee työni ydintä. Kameraverkoston kuvien kautta toivon voivani hahmottaa metsän organismina, jonka aikaperspektiivi tyystin poikkeaa inhimillisestä kokemuksesta. (...)
(...) Pyydän Toivo Pohjaa asettamaan tutkimusmännyn latvuksen kuvassa kultaisen leikkauksen kohdalle, ja vanhana valokuvaajana Pohja on heti mukana juonessa. Alhaalla, mittareiden ja kaasuanalysaattorieden täyttämässä hirsimökissä katsomme kuinka latvus siirtyy tietokoneen ruudulla oikeaan paikkaan. Mietiskelen vielä, kuinka latvuston takaa siilautuva valo parhaiten tallentuisi filmille, kun tutkimuslaitoksen henkilökunta on jo uppoutunut tulkitsemaan kuvassa näkyvän männynlatvan digitaalista kasvukäyrää.

Haapojan koko artikkeli "Taide tieteellisen maailmankuvan rajoilla" on luettavissa täällä.

Teokset

Dialogue (2008)

interactive installation
live trees, electronics, sound, light, CO2 sensors, breathing
programming Aleksi Pihkanen, Gregoire Rousseau

The installation DIALOGUE enables an audible dialogue between breathing and the plants’ photosynthesis process. When the visitor whistles to the trees they respond by whistling back. The work aims at raising our consciousness on the interactive relationship with our surroundings and the non-human environment.

The technology used in the work is an adaptation of the technology used in forest ecology.

Koko teosteksti täällä.

Inhale-Exhale (2008)

Durational sculpures
plywood, glass, soil, CO2 sensors, sound
programming Aleksi Pihkanen, Gregoire Rousseau

In the installation INHALE – EXHALE 3 coffin-size glass cases are filled with soil and dead leaves. CO2, produced by decomposing, is measured with CO2 sensors and translated by a computer into sound. Ventilation fans on both sides of the coffin are automatic, opening and closing in 20s intervalls. The ventilation fans function as gills, regulating the CO2 level inside the coffin. As a result the coffin seems to slowly inhale and exhale as the CO2 level goes up and down.

The technology of the work is an adaptation of a method used in biology for measuring soil breathing.

Koko teosteksti täällä.

Mari Keski-Korsu

Albedo Dreams: Tee-se-itse -ilmastomanipulointia

Albedo Dreams tekee tee-se-itse -ilmastomanipulointia vaalentamalla erilaisia pintoja metsissä, pelloilla ja urbaaneilla alueilla. Vaalennusteot lisäävät pintojen auringon energian heijastavuutta ja näin olleen viilentävät ilmastoa ja hidastavat mahdollisesti myös ilmastonmuutosta.

Pinnan heijastuskykyä kutsutaan albedoksi. Albedo Dreams leikittelee ajatuksella geonengineeringistä, josta usein käytetään termiä ilmastomanipulointi. Geoengineering tarkoittaa laajamittaisia, teknisiä interventioita maapallon ilmastojärjestelmään. Albedo Dreams -projektin yhteydessä on järjestetty työpajoja, tehty videoita, julkisia interventioita ja keskusteluja.

Albedo ilmoitetaan joko prosenttilukuna tai numeroarvona. 0 tarkoittaa, ettei pinta heijasta lainkaan (esim. hiilikasa) ja 1 tarkoittaa, että pinta heijastaa runsaasti (esim. lumipeite). On arvioitu, että heijastavien materiaalien käyttö katoilla ja ja teiden päälysteinä urbaaneilla alueilla voisi vähentää CO2 -päästöjä saman verran kuin jos kaikki maailman autot otettaisiin pois käytöstä 50 vuodeksi (Concordia University, 2012). Tästä huolimatta, vaikka vaikutusta olisikin, se ei silti ole riittävä. Albedo Dreams haluaakin esittää kysymyksiä leikin kautta: tulisiko meidän kuitenkin kokeilla jotain muuta kuin ilmastomanipulointia? Entä jos vain vaikkapa säästäisimme energiaa? Tai luopuisimme asenteesta, jonka mukaan olemme maapallon herroja?

Albedo Dreams on taiteilija Mari Keski-Korsun vuonna 2012 aloittama projekti. Se alkoi yhteistyöllä, jota tehtiin Biotaiteen Seuran ja HENVI – Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikön välillä.

Mari Keski-Korsu työskenteli yhteistyössä metsäntutkijoiden Frank Berningerin ja Nea Kuusisen kanssa, jotka tutkivat albedoa ja arvioivat albedon muuttumista. Yhteistyö on jatkunut.

Verkkosivusto (http://albedodreams.info) dokumentoi Albedo Dreamsia myös tulevaisuudessa ja pyrkii avaamaan sitä kaikille tee-se-itse -ilmastomanipuloijille. Se myös pohtii, mitä on olla ihminen ympäristökriisin aikakaudella ja millaisia vastauksia etsimme kriisistä selviytymiseen.

Albedo Dreams ja Ilmastopyörre-työpaja

Albedo Dreams on saanut alkunsa yhteistyöstä Helsingin Yliopiston metsäntutkijoiden kanssa, joten työpajan järjestäminen osana Ilmastopyörre-hanketta Hyytiälän metsäntutkimusasemalla oli kiintoisaa. Työpajan päämääränä oli tutustua albedoon ilmiönä ja sen merkitykseen ilmastonmuutoksessa. Mittasimme albedoa ensin pyranometrillä ja tavallisella digitaalisella kameralla, jonka jälkeen vertasimme tulosten vastaavuutta. Mittaaminen onnistuu myös perinteisellä valotusmittarilla. Pyrimme myös muuttamaan pinnan albedo-arvoa. Lisää työpajasta täällä.

Kuvagalleria Albedo Dreams